Retropelaamiseksi kutsutaan vanhojen tietokone, konsoli tai arkade pelien pelaamista nykypäivänä. Jotkut retropelaajat harrastavat myös vanhojen pelien pelaamista moderneilla alustoilla, käyttäen välissä emulaattoria joka mahdollistaa vanhojen pelien pelaamisen uudella laitteella.
Retropelien pelaaminen ilmiönä on jo vanha, sitä on harrastettu jo vuosikymmeniä, mutta internetin ja erilaisten emulaatiotekniikoiden myötä siitä on tullut nykyään suosittua. Ilmiön taustaksi uskotaan ihmisten nostalgian halua eri aikakausilta ja vanhojen pelien haasteellisuutta. Monet vanhat pelit eivät koskaan lopu, vaan vaikeusaste vain nousee ja nousee, kunnes pelaaja lopulta “kuolee”. Monet retropelien harrastajat ovat keräilijöitä ja heille pelikokemuksen lisäksi tärkeää on itse laitteiden ja 
pelien fyysisten kopioiden keräily.
Retropelaamisen suosio on saanut myös pelintekijät tarjoamaan retropelikokemusta uusissa peleissään. Pelien grafiikkaa ja ääntä saatetaan keinotekoisesti rajoittaa, jolloin peli tarjoaa retropelikokemuksen. Jotkut pelinkehittäjät menevät tässä vielä pidemmälle ja pyrkivät emuloimaan jotain tiettyä vanhaa pelialustaa kuten esimerkiksi “La Mulana” peli, joka imitoi MSX:n väripalettia.
Joistain vanhoista peleistä on tehty myös modernisoidut versiot uudistetuilla grafiikoilla ja äänillä. Esimerkiksi klassikkopeli Pac-Manista on olemassa uusi vuonna 2007 julkaistu versio nimeltään Pac-Man: Championship Edition. Modernisoidut versiot eivät tarvitse väliin mitään emulaattoria, kuten vanhat pelit jos näitä halutaan pelata modernilla raudalla, vaan uusia versioita voidaan pelata suoraan nykyisillä koneilla.